Huomeneksella Maksima lähtöy kouluh. Hiän panou jalkah puksut ta lämpimät sukat. Paita on jo piällä. Siitä hiän vetäy piälläh takin, ottau nuaklasta lakin. Hiän panou lakkih piähä ta siitä panou jalkah kenkät. Nyt hiän on jo suoriutun. Siitä koululaukku selkäh ta pihalla. Muamo sanou jälkeh, jotta poika varovasti mänis tiestä poikki. Ulkona tuulou ta vihmuu. Kumminki Maksimalla on lämmin. Hiän tulou kouluh ajoissa muijen poikien ta tyttöjen kera.
(s. 3)
Oli kerran repo ta tetri. Tetri aina istu puun oksalla, a revolla oli kajeh, kun hiän ei piässyn sinne. Tuli repo kerran tetrin luo ta sanou:
— Mie kävin mieronpirtissä, missä piätettih, jotta tetrin pitäy ruveta muassa kävelömäh.
Silloin alko kuuluo heposen helyt. Repo kysyy tetriltä:
— Kačo, sie kun olet sielä ylähyänä, ken sielä tulou helylöissä?
Tetri sanou revolla:
— Sielä tulou heponi varsoneh.
Repo tuas kysyy:
— Juoksouko se varsa iessä vain jälessä?
Tetri sanou hänellä:
— Iessä se juoksou.
Repo kysyy tuas tetriltä:
— Onko sillä häntä ylähäks päin vain alahaksi päin?
Tetri sanou:
— Häntä on ylähäksi päin.
Repo sanou siitä Tetrillä:
— Jiä nyt terveheksi, milma koissa vuotetah.
Ta iče läksi pakoh pötkimäh.
Repo se oli niin viisas, hiän maltto, jotta se varsa oli koira.
(s. 33-35)