Votian (1)

Paul Ariste, Vadja pajatusi, Itšäpäivä, Aleksandr Andrejev, 1863; 1942

čihlagu̬a e̮li kahsi päivä̅. lauppä̅nä jo starikad hulkkuzivad, ja te̮in te̮ize̮lē̮ čäüsivät talossa tallō. lauppä̅n i nätilpä̅nä aje̮ltī ope̮zīla nēžnovāsē̮. aje̮ltī je̮ka čülässä. siɛl e̮li väččiä. siɛl e̮li e̮lutta ī vīnā. jūtī siɛl. holostoid i požiloit ke̮ičči e̮livaD. e̮li minū em̆mä̅ isä tōže̮. on mennüh‿hulkkumā. meni. siɛl on je̮či. a je̮gē̮ rannaz on müllü. müllü̅ plotina e̮li. i prōloba e̮li ove̮ssa jūttāɢ. tämä meni čerppämä̅ vettä ove̮ssa jūttāɢ. a eb ve̮ttannuɢ prōlobassa, a kussa vesi laske̮ub orkō. i vesi padʹdʹa tätä vei orkō. tämä lanke̮z vet̆tēsē. a vesi viskazi jä̅ pä̅lē. ku vesi e̮l̆le̮is te̮ukahtannuj‿jä̅nallā, siš‿čennīd ep tä̅täisiɢ, kuhē̮ tämä hävije. siɛlt tuli märčä.

Paul Ariste, Vadja pajatusi, Kattila, Marija Nikolajeva, 1858 Raanala; 1942

oppe̮zīkā čäütī meccäZ. koko tabuni vētī. koko čülä e̮li ühezä. kīzat kaglaza, a kīzas puteli pīmä̅, pala leipä̅, mā-mune̮i. siē̮l čühzettī mā-mune̮i. välis̄ ve̮ita i kanā mune̮i e̮li. e̮ma lahsi meni. a čel̅ be̮llu lahsai, siz anne̮ttī te̮isīlē̮. meill‿e̮li ühs ope̮n. siz ve̮tin kahs, ke̮m vēl čüläs̄. rublʹa koko suve̮s̄ anne̮ttī palkkā. ko karjat tulivat kotō, perä̅ päivä̅ laskua, size mentī eiccē. ōmnikku̬a ēzä karjušī trubā tultī keik̅ kotō, tunnia nellä, tunnia vīZ. ühs ülipä końuha, se e̮li palkattu. se e̮li vane̮p. koko suve̮ssi e̮li palkattu. palkka e̮li leivä̅kä̅. kulʹā ke̮m nellä mahze̮ttī. ku mentī eiccē, sis tehtī järkeä tuli. ope̮ze̮d lazze̮d, mene tō rāgaD. miɛ tōn kogokke̮izē̮. i te̮in tōʙ. čüzün końuhalt: ohto lēʙ? końuha vātaʙ. ku ohto, juttē̮ʙ: ohto. — mö̅ rāgat tōmma. siz ke̮ik lahze̮d ne̮issās̄ ümpär tulta. i sö̅tī, čel̅ mitä e̮li kāsa. sis kumpa suvaz magata, nukku. a tällē valʹlʹad jalka sidottī. i väitä̅s̄. siz eb nuku. nī vōrō pä̅lē makāD. a liugute̮ttī vällä̅. a ko sādut tulivaD, meniväd vargassamā e̮une̮i, i ugriccoi, i porkkanā. końuha sātaʙ. tämä tä̅p, kummas sāduz on üväd e̮unaD. koton̄ anne̮ttī le̮unāssā magata. päiväl̅ piti kammiccoi punu̬a. kańive̮is̄ ilʹi močalois̄. čevä̅l̅, ku be̮llu kormua, sis jo liči čeväd‿mīkkulā ne̮istī čäümä̅ eiccē. i süčüzün̄ le̮pe̮ttī perä̅ vižeńä̅. a ko palʹlʹo kormua sātī, sis jo perä̅ mārjā.

Paul Ariste, Vadja pajatusi, Kattila, Marija Nikolajeva, 1858 Raanala; 1942

minū ämmä čäüs kattilā me̮isā. i me̮izā herra e̮li aivō süämikkö. lö̅tī ke̮vī. viccoikā hakattī. minū isä e̮li vēl pēn, a ämmäll‿e̮li mēs kōllu. no vot, ńäńkā be̮llu. a tämä lahzē̮ jätti ahjō pä̅lē. a ize me̮isā. minū ämmä e̮li kahs vōtta, e̮li krasnoselōza pagoza. eb ve̮innu sīn tö̅tä̅ tehä. kahs vōtta meniväd i siɛl tuli paha. sis tuli tagāz e̮mās kotō. sis piti näüttä̅ herralē̮, etti tämä on koton̄. tuli da meni herralē̮. lahzē̮kā meni herralē̮ kummartamā, etti meni te̮ize̮lē̮ herralē̮. herra ep tehnü mitäiD. eʙ. se e̮li minū kūlumaz me̮izā aikā. me̮nikkā nī hakattī, etti ep pä̅znü ülēz järjült. minū emä e̮li ve̮te̮ttu pihlālā grāfalt. kattilall‿e̮li albert, a pihlālall‿e̮li grāfa sivercof. i siɛl e̮li poŕätka mokoma. je̮ka prāznikka anne̮ttī. i väčiä eb hakattu. kasse̮n̄ e̮li pahap. ain jōltī: ilmā tätä kattilassi kucuttī. aina čihus ku ādā kattila. ain lö̅tī. frovva e̮li ńemca. suve̮ll‿e̮livat sīn. a talve̮l̅ petteriz, lidnaZ. pajatattī, etti ko tahto koirā, ińehmīzē ante̮ sihā. ko koira näütti tällē. te̮ize̮lt herralt ve̮tti koirā, e̮maz ińehmīzē ante̮.

Paul Ariste, Vadja pajatusi, Pummala, Kigoria Kuzmin, 1889; 1932

meill‿e̮li čüläz vana starikka. tätä lahze̮t pelčäziväD. tämä ain lupaz lahsai panna kormunāsė̮̆è̮. lahze̮d johse̮vat tämä̅ takā i rä̅kuvat: pane̮ meitä kormunāsė̮̆è̮, hancu dʹeda. te̮ine̮ miez, vana starikka e̮li viel. tämä‿p pä̅ssü ahjŭò pä̅lD miheiD. tätä kucuttī jüri. ēstiläin e̮liči. müö tätä ain (tät‿ain) narrizimma: jürči, jürči, ahjŭò pä̅ld mālė̮̆è̮! a tämä‿p pä̅ssü. a müö ümpärkautta juonitte̮limma. a täm ain jutte̮li: ai lahze̮d, lahze̮D! üvä teile johsa kute̮ e̮le̮tta nuore̮D. tule̮tta vanassi, ne̮ize̮tta mälehtämä̅, kui jüriä narrazitta. a miɛ teile em‿mitäid ve̮i tehä.

Paul Ariste, Vadja pajatusi, Mati, Ivan Morozov, 1886; 1942

mikä silmīz näüttä̅b inehmīzelē. miɛ tulin e̮nčimassa. mill‿e̮li kahste̮·šše̮me̮t̅ vōtta. i vot, tulin jo nurmē̮ al̆lā. i millē̮ näüttäüs silmīs, što ēz min̆nua ker̆rä̅jä očuti·lśa. be̮llu, be̮llu inehmis̄. i vdruk je̮utu. miɛ eittüzin. e̮li jo e̮htago. päivä̅ laske̮umīn (laske̮umin). i siz miɛ eittüzin. dūmazin, kui inehmīn je̮utu. i äviZ. be̮llu mit̆täid enäp. kot̆tō johzin. e̮lin muse̮nnu. koton̄ čüs̆süäs, mitä siɛ eittüziD? — siz en ve̮innu jue̮lla järkeäs̄. minuttia vīs meni. siz jutte̮lin, milt̆tein aźźa e̮li.

Paul Ariste, Vadja pajatusi, Mati, Olga Ivanova, 1891; 1964

miɛ e̮lin pikkarain. čäüzimmä bab̆bākā nīttämä̅ rüissä. mil̅ vaivattī selčä̅. miɛ jutte̮lin: baba mil̅ selčä̅ vaivattāʙ. — a baba juttē̮ʙ: mikä sil̅ selčä̅ vaivattāʙ. a mil̅ ev‿vaivattā. — a miɛ ve̮tan le̮ikkān se̮rmē̮ sirpīkā. baba juttē̮ʙ: ah, siɛ mecällīn! — i lazze̮p kot̆tō.

Paul Ariste, Vadja pajatusi, Mati, Olga Ivanova, 1891; 1966

mö̅ se̮sarē̮kā tulimma kupolʹō ö̅l. seizop sīn sūr lintu kasse̮n, sūr lintu väräjä̅ tüven̄. a miɛ se̮sarellē juttē̮n: vāt̅, miltin lintu sūr seizoʙ, jok̆kū väräjä̅ tüven̄. — miɛ tällē juttē̮n: miɛ ve̮tan čiv̆vē. viskān čiv̆vēka. — miɛ kui jutte̮lin: viskān čiv̆vēkā, lintu ne̮is üppimä̅ väräjä̅ tüv̆veä vällä̅. mö̅ me̮nt ke̮rtā čiv̆vēkā viskazimma. a ain emmä pūtu. siz ne̮izimma tak̆kā johse̮mā, kuh̆hē̮ tämä mēʙ. täm meni tʹihonā tar̆rāsē̮. miɛ ōmnīz babalē̮ juttē̮n, kui sūrta lintua mö̅ näimmä jok̆kū väräjä̅ tüven̄. täm eb lentännü. a üppi. johsi tʹihonā tar̆rāsē̮. a baba juttē̮ʙ: kase e̮li tʹihonannā. ve̮tti lehmilt pīmä̅. — tämä ep sānnu ve̮ttā pīmä̅. e̮li pantu väräjä̅ et̆tē pidʹdʹēkā äeZ. pidʹdʹēkā e̮vvē̮ pōlē̮. kui e̮ltais äččē pīt kuj̆jā pōlē̮, siz e̮l̆le̮is sānnu ve̮ttā. te̮ize̮t tōž näčiväD. jue̮ltī: kase e̮li aisti.

Paul Ariste, Vadja pajatusi, Mati, Marja Boranova, 1896; 1965

mö̅ e̮limma vēl pēnet tütterikke̮ize̮d. menimmä nītülē ar̆roamā einō. i vot ar̆roamma siɛl üli tuh̆hā kanavā. medʹdʹēk e̮li vana dʹeda, iz̆zä6 isä üheZ. jutte̮li: pankā millē̮ rihmā pä̅lē! i vot mö̅ tällē panimma ke̮ik̅ rihmā pä̅lē. te̮mpazimma tākā čīn. no nüt juttē̮ʙ: lahze̮d, avittagā ne̮ssā! — mö̅ ne̮samma ühs ühes̄ rihmassa, a te̮in te̮ize̮ssa. vot. mö̅ tällē tākā ne̮simma. a siɛltä tākassa kannī piččä mussa mato. siɛlt tākassa laske̮ub mālē̮. dʹeda pani tākā mālē̮. i sis tappe̮ kaz̆zē mao. siz mö̅ koko päivä pelčäzimmä mat̆toa. meill‿ain jue̮ltī nī: nelläčümettä süntiä vähäneʙ, ku tapad maō. sen̆nēkā maokā on e̮llu me̮ne̮t puńtikaD. vot e̮li minū elo-aigaza nī. vot mälestän. vot tahon mennä māzikkāsē̮. ämmälē juttē̮n, etti emä miɛ tahon mennä māzikkāsē̮. — ku tahoD, nī mene. — täm juttē̮ʙ. a miɛ mihelēʙ ühsnä̅ en tahtonnu mennä. i vot menin kot̆tō. i kuccuzin e̮m̆mā vellē, kumpa nüd on kingiseppäzä. a se velli siɛl, pojokke̮in, mitälēb kat̆tō alla siɛl teči. a miɛ tällē i rä̅gan: kirila! mēmmä minūkā māzikkā. — a täm juttē̮ʙ: mill‿on jalka puhgattu. — a miɛ sis tällē juttē̮n: na! miɛ sillē̮ annan e̮massa jalgassa. mokomad e̮ltī nītissä tehtü kaputiD. vot miɛ i annan tällē ühessä jalgassa. i mö̅ tämmä̅kā čäüzimmä ke̮ik̅ čivire̮ukoD. i kuz̆zaid mit̆täid ep tek̆kaunnu. a siz jo kot̆tō tulle̮za nät sīn tammijē takana ope̮zē̮ jällez lak̆ke̮alla tēllä, kussa rohossa ve̮ttauz mato. i millē̮ jalkāsē̮, kumpa e̮li ilma kaputtia. sinne varpāsē̮ i niglaZ. a miɛ vellelē i juttē̮n. velli on čümmē vōtta nōre̮p min̆nua. miɛ tällē juttē̮n: mikälēb min̆nua ke̮v̆vī puri. — veli juttē̮ʙ: kase taitā pārmaZ. — a miɛ en sā kot̆tō tulla. jalkā nī te̮mpāp kokkāsē̮. tulin kot̆tō, ämmälē juttē̮n: emä, min̆nua taitā mato niglaZ. — a tämä juttē̮ʙ: mitä nüt teid! nüd i lahzē̮ rinnassa ä̅ütiD! — lahs e̮li vūvvē̮ vana. kucuttī lukuri. lukuri luči. eb ap̆pia tullu. üli kah̆hē̮ pōlē̮ tunnī mil̅ jalka nī paize̮ttu, en ve̮i terppiä enäp. siz vētī bolʹniccā. siɛl ühesä̅ päivä ležizin. baba lahzē̮k se̮t̆tā piti. lahs tahob rintā. lukuri luči maō pantua. vadʹdʹalain e̮li. mēz-eläjä. me̮nikkālē̮ tuli tämäs̄ api. taitā on ke̮ike̮llājuzia matoja. on ke̮v̆vī vih̆haize̮D. te̮ize̮d bē̮ nī vih̆haize̮D.

mill‿e̮li enel̅ čäez ühs uni. vot niku millē̮ e̮se̮ttī vasse̮ze̮d bas%makaD. i miɛ näväd esimein ke̮rt panin jalkā. i kase bašmakka tarttu läv̆vēsē čīn. i ke̮ik̅ podošva üppi vällä̅. a millē̮ une̮z e̮li ke̮v̆vī žāli. ōmnīs ne̮ize̮n, emälē pajatan, etti miltizē miɛ näin un̆nē̮. a emä juttē̮ʙ: uni bē̮ üvä. vāt̅ mälestä. sinū jalgākā mit̆täid lēb mutke̮ita, — vot ve̮ib e̮lla se e̮li sahhadʹeńńe mokoma. no vot meni vōsi vällä̅. i mato kas̆sē kur̆re̮ā jalkāsē̮ niglaZ. emä sis i juttē̮ʙ: nätku tuli uni čät̆tē üli vūvvē̮.

Paul Ariste, Vadja pajatusi, Mati, Marja Boranova, 1896; 1965

meill‿e̮li ühs hukko, mokom pāhvale̮. kannī vahčirah̆hā kopitap koko pih̆hō. i sis kormunā pāʙ. siz nēt kol̆lāvad, vahčirahat kormunā mö̅. tämä siz uhke̮a on. mil̅ rah̆hā, näe kormuna on täünä̅.

Paul Ariste, Vadja pajatusi, Mati, Marja Boranova, 1896; 1966

meill‿e̮li mokom konsti. e̮li mokoma starikka čerikoZ, tämä ain pani lampatkoita pe̮le̮mā. i sis kusutti, ku le̮ppu se meno, slūžbā meno. a starikka e̮li pēntä kazvoa. niku miɛ. a täm kusutti lampatkat, kummad e̮ltī matalalla. a ühs e̮li ke̮rke̮alla. starikka ep sā kuinīt kusuttā. sis sūttu. unotti, što on čerikoZ. de̮i siz jutte̮li: hujā, tätä kusutaD. — a hakad e̮livad vēl čerikoZ. i vāttavad, mitä hukko meni hullussi. mokomia se̮noi čerikos pajataʙ.

Paul Ariste, Vadja pajatusi, Mati, Marja Boranova, 1896; 1966

ke̮rrā lehmä murti jalgā. jue̮ltī, što karjušši murti. vetinara vātte̮, što kazessa paikkā lehmä jalkā murtā kuinīd ev‿ve̮i. kase on lö̅tü čiv̆vēkā. ni pantī karjušilē̮ kaglāsē̮. ke̮rrā e̮li mokoma konsti. vot. minū čütü, täm meni ōmnīz var̆rā ove̮ssa tōmā. i vot näep kui karjušši lö̅p popaste̮ria. e̮li pannu mālē pojokke̮izē̮. se idge̮b. nenässä veri tue̮ʙ. vot tuli tüv̆vē. — siɛ mih̆hē tätä lö̅D? — täm juttē̮ʙ: bē̮ sinū aźźa! — no vot. mīhhal tuli kot̆tō. siz e̮htagon̄ aje̮ttī väči kok̆kō. — vot, nī i nī. mih̆hē siɛ pāste̮ria lö̅D? miša näči. a täm juttē̮ʙ: kül̅ mälestäD! — siz nī. eb mennü kui palʹlʹo väl̆liä. sis täm nädʹdʹē lehmältä, vot kui on utare̮, nī le̮ikkas sōmē̮ kurassē̮kā ni süvälē kui tapaz jalkāssā. siz mentī sūtō. sis sūto sūti nī: ku utar lehmälē pil̆lauʙ, sis pannaz nī palʹlʹo mahsoa, kui palʹlʹo lehmä mahzaʙ, tällē niskā. lehmä prāviuZ. pōlte̮is̄ kūta läsi lehmä. sis tältä čērettī palkka, mitä piti mahsā lehmässä. ämmä juttē̮ʙ: ni e̮li terppivä lehmä. vet suve̮l̅ on čärpeziä palʹlʹo. a täm terpib nī terpiʙ. staruha juttē̮ʙ: mēn lühsämä̅. i lehmäl̅ niku inehmizel̅ čü̅nelet silmis̄ johse̮vaD. a jalkā eb ne̮sa. pīmä̅ ante̮ üv̆vī.

Paul Ariste, Vadja pajatusi, Mati, Marja Boranova, 1896; 1966

mustalaize̮d vargassivad e̮pe̮zia dabunissa. meiltä vargassāz, a kuh̆he̮id mennäs take̮pe̮ssi. siɛl̅ mü̅vväZ. a naize̮t čäütī ōmnīz var̆rā tal̆lā mö̅, siz manguttī, čen mitä annaʙ. anna näilē leipä̅, ülettä ja lih̆hā. siz viskāb arvolla, kartit čäezä. čen izze čüläz juttē̮b, etti täm näd läziʙ, siz mustalain tue̮p prāvittam̆mā. no vot. mokom konsti e̮li kazel̅ šural̅. vot, täm tōže̮ läsi, ko e̮li nōre̮putta. no vot, tuli mustalain siZ. i pajatab. miɛ kūlin što, etti siɛ läziD. miɛ ve̮in tehä sillē̮ appia. sinū tarvis tūvva ke̮ik̅ parapat se̮vaD. — tämä te̮i, kuime̮nt üväd se̮vat te̮i, šolkke̮zē̮ sarafan̆nā te̮i. siz e̮mad üvät platʹit te̮i. siz juttē̮ʙ: siɛ ē̮d mehʹhʹē nain (naine̮). sis piɛb i meh̆ʹhʹē parapat se̮vaD. — täm tällē site̮ koko sūrē̮ uzlā. i siz juttē̮ʙ: miɛ üle ke̮lmē̮ päivä̅ sillē̮ tōn tagaZ. siɛ vāt̅, čelleid et pajata. to ep tue̮ ap̆pia. — no vot, ante̮ ke̮ik̅ se̮vaD. a enellä süätä vaivattāʙ. no vot, tuli mēz e̮htogonna tö̅ssä kot̆tō. a tämä eb ve̮i terppiä. piɛp pajattā mehelē. täm algap pajattā, etti kolʹa, millē̮, juttē̮ʙ, mustalain tuli prāvittam̆mā. a mēz e̮li häksü mokom. — näd, juttē̮ʙ: mustalain on dohte̮ri. mustalain sinū prāvitaʙ. a mitä tämä sis silt čüsü? — mustalain čüsü, juttē̮ʙ, ke̮ik̅ üvät se̮vaD. — a mēz juttē̮ʙ: nüt siɛ lēt terve ja alassi. — mustalaize̮d eb ehittü mennä čülässä vällä̅. no siz mēz ve̮tti naizē̮ čäessä čīn: mēmmä ve̮ttamā vällä̅. — mustalain eittü, etti tuli meh̆hēkā. vot juttē̮ʙ: mitä miɛ tälle tein, nüd ap̆pia eb lē mit̆täiD. miɛ üli ke̮lmē̮ päivä̅ te̮ise̮izin se̮vaD. — vot mēz juttē̮ʙ: miɛ ku ve̮tan ope̮zē̮ rōzgā, i risitän sinū rissī-rassī. — mustalain te̮i ke̮rras ke̮ik̅ se̮vad. siz va ke̮v̆vī tak̆kā čiroz, etti läs̆siä sillē̮ e̮m̆mā ijä̅. — mustalaize̮ll‿aina voho tak̆kā johsi. rattail̅ takan̄ e̮li niku mikälē kotti. siɛl̅ e̮li sika siZ. mustalain i čäè pä̅lē pajatti. mustalaized aina ö̅ssi tulivaD. je̮ka paikkaz e̮li e̮ma koto, kuza ö̅, siɛll‿i koto. talve̮l̅ enäp čüsüziväd ö̅ssi, čäüsiväD. suve̮ll‿e̮livat palatkoiZ. mokom e̮li ühs koto. deda ontto e̮li, čen suvaz mustalaisia. täm ain ve̮tti vassā näit. mustalaize̮d vargassivad ope̮zī. kehnoa eb vargassannu. mustalain vargassi, kumpa nōri, kerkiäpäs̄ johze̮ʙ.

e̮ltī sōmē̮ mustalaize̮d i ven̆näi mustalaize̮D. sōmē̮ mustalaize̮t pajattivat sōme̮ssi. te̮ize̮d, ven̆nä̅ mustalaize̮D ven̆näissi pajate̮ttī. mustalaizill‿e̮ma čēli e̮li. kui kahs mustalaissa tultī rih̆ʹhʹē, te̮in te̮ize̮lē̮ tengab bokkā: manga, manga. čüzü, čüzü! — sōmē̮ mustalaize̮t tultī, pojokke̮ize̮t tultī, siz jute̮ltī: talon tʹätʹi, anna manttia, ja anna pal̆lā leipä̅. miɛ sillē̮ tancin. i tanccivat tōŽ. siz lazze̮p plīškiɛ, tanciʙ. kui mustalaize̮t tulivat ö̅ssi, siz ante̮vat peremmehelē leipä̅ ve̮ikā. e̮htagon̄ isute̮ttī peremmēš čäita jōmā. neill‿e̮li e̮ma samavara.

Paul Ariste, Vadja pajatusi, Mati, Marja Boranova, 1896; 1966

e̮li. e̮li. e̮li. mustalaisia čäüsi palʹlʹo, ēzepä̅. talve̮lla čäüs palʹlʹo. etti suve̮lla, näväd e̮ltī ke̮ikki palatkoiza. a talve̮lla ke̮ik̅ tal̆lā mö̅. vot, siz ōmnīz var̆rā ehid ne̮isa üleZ. jo näväd ōmnīz var̆rā. ko tullaZ: manga, manga. sis te̮in te̮ize̮lē̮ pannaz bokkā. etti čüzü. no ivo·t. lahzukke̮ize̮d. nēt tancciaZ. täti, tal̆lō täti. anna manttia. anna pīmä̅. anna pal̆lā leipä̅. anna. sillē̮ jumal lähetäʙ. anna. no vot.

a naizikot tōže̮ čüsüziväD. i siz arvol̅ vizgattī. annap tämä sillē̮ arvol̅. vātap čättä siɛllä. a siz vēl nī. čenelē läsivä. neitä prāvite̮ttī. pettēp ke̮ik‿üvät se̮vad vällä̅. meill‿e̮li mokoma aźźa. üheltä naizikolta petettī ke̮ik̅ se̮vaD. vot, tämä niku läziske̮li. a čüläs pajate̮ttī. ā mustalain e̮li vīzaZ. te̮ize̮s taloš‿čüzüʙ. što teil̅ bē̮ läsiviä. ke̮ikk‿ovat tervēD. a on siɛl̅ mokom šura. ain läziʙ. da läziʙ. a täm tuli senelē šuralē̮. tä̅b etti šura läziʙ. vot, annan miɛ sillē̮ arvon. miɛ sillē̮ arve̮n. siɛ anna ke̮ik̅ parapat se̮vaD. e̮mad. mid‿va ōn parapaD se̮vaD. i meh̆hē se̮vaD. — naizikko, mitä sis, tahop tervü̅ttä. meni te̮i tällē, site̮ sūrē̮ uzlā, se̮p̆pe̮i. no vot, mustalaize̮l üvä mēl, etti täm tällē mokomā pani uzlā. siz vēl siğgā lih̆hā lobatkā. siğgā lih̆hā. i sūrē̮ leivä̅. vēl ante̮, no vot. tuli mēs kot̆tō. a naine̮ ep sā til̆lā kuz̆zaiD. süät vaivattāb, etti ante̮ ke̮ik̅ se̮vaD. a mustalain vahvisaʙ, etti elä čellē juttē̮. siz ep tue̮ ap̆pia, kui čellē juttē̮D, miɛ mitä sillē̮, sin̆nua prāvitan. no vot. tuli mēs kot̆tō. täm eb ve̮i terppiä. ai, kolʹa, juttē̮ʙ, mitä miɛ tein. juttē̮ʙ: mustalain tuli min̆nua pravittam̆mā. a mitä siɛ anne̮D? kolʹa čüzüʙ. — miɛ, juttē̮ʙ, tällē anne̮n ke̮ikk‿üvät se̮vaD. sinū kaśtjumaD, üväD se̮vaD. i e̮mat ke̮ikk‿anne̮n. — ai, ai, si. on silla e̮ma mēl pä̅Z, vai ebe̮·le̮? kolʹa, se juttē̮ʙ, no vot, mustalain, juttē̮ʙ, sillē̮ ante̮ mokomat tervü̅D. jä̅t siɛ alassi. i tervü̅ttä eb lē. alassi jätäʙ. no vot̅. mitä nüd nē̮mma tečemä̅? — näväd vēl e̮ltī medʹdʹē čüläzä. siɛl̅ ontto dʹedall‿ain. no vot. mēs se ve̮tti sitä šurā čäessä čīn. — padʹo·m! ve̮tamma vällä̅. — oi, kui mö̅ nē̮mma ve̮ttamā? jutte̮li, etti üli ke̮lmē̮ päivä̅ tōʙ. — elä siɛ uzgo. mustalain sin̆nua pettēʙ. ep tō üli ke̮lmē̮ päivä̅. — no vot, mentī sis sinne. mēs ke̮v̆vī vahvissi sitä mustalaissa, etti kumpa se prāvitti. — miɛ, juttē̮ʙ, miɛ juttē̮ʙ, kui ve̮tan sillē̮ ope̮zē̮ rōzgal̅ rissī rassī. sinū nī risitän, juttē̮ʙ. vot sillē̮, dohtori mokoma leütü̅ʙ. para·ikos̄ tō se̮vad vällä̅. — mustalain eittü. te̮i se̮vad vällä̅. a sis ko takanna ke̮v̆vī c%iroZ. c%iroZ, etti e̮m̆mā ijä6 siɛ läs̆sīziD. joko siɛ ed uzgo. no vot. miɛ sillē̮ i nī üli ke̮lmē̮ päivä̅ te̮ise̮izin se̮vaD. — a se eb ne̮iznu ke̮m päivä̅ ōttē̮mā. tä̅b, etti mustalain petti. no vot, nī sāt se̮vad vällä̅ mustalaize̮lt.

Paul Ariste, Vadja pajatusi, Mati, Marja Boranova, 1896; 1969

miɛ izze e̮lin ńäńkonna. esimeizes̄ e̮lin e̮maš čüläzä. čümmē vōtta mill‿e̮li. i čümmē rublʹā e̮li palkka suve̮za. i siz vēl sarafan koftākā, nī e̮li tehtü palkka. kui min̆nua ep tahe̮ttu laske̮a ńäńkossi! a sis tuli perennā palkkāmā. i juttē̮ʙ: lazze̮ mańka ńäńkossi. sill‿on te̮ize̮t tütterikke̮ize̮t kotonna. miɛ tällē annan čümmē rublʹā palkkā. i sarafanā koftākā. — miɛ koko ö̅ ičin, etti māma lazze̮ min̆nua ńäńkossi. en anna emälē nukkua. tāz: māma, siɛ lazze̮d minū ńäńkossi? — miɛ tahon, etti izze čümmē rublʹā sān palkkā da sarafanā koftākā. lazze̮ttī min̆nua. perrä̅ ku millē tuli ühste̮·šše̮me̮tta vōtta, siz min̆nua vētī petterī. eno, iz̆zä̅ velli vei petterī. siɛl̅ ńäńkossi pantī. kahs rublʹā kū. nī sö̅tettī. a se̮pa e̮ma. vot, kannī miɛ e̮lin joulūssā. siz millē̮ tehtī üvät podarkaD. menin sentʹäbrī kūlla. vot, joulussi tehtī. näväd virolaize̮d, mēz i nain. aivō üvät peremmehed e̮ltī. vot, näväd millē̮ pantī palkkā jo ke̮m rublʹā. tö̅ päivä e̮li ōmnikossa e̮htagōssā. pēned lehze̮d e̮ltī. nellä vōtta, i kahs vōtta. kahesā kūta e̮lin. i üh̆hē ke̮rrā vā miɛ e̮lin lazze̮ttu vē̮razī enolē̮. miɛ en tä̅tännü kuh̆he̮id mennä. mäletän, ku menin siɛltä čertakalta ve̮ttamā se̮p̆pe̮i. siz vātan akkunāsē̮. mūta ku kaunīt katot da valke̮at trubaD. siz miɛ panin kannī čäed rissī. ī vātan akkunāsē̮. i idge̮n. miɛ ičin ven̆näissi. nüd juttē̮n vadʹdʹakossi: — vot ku tä̅täisin, kuza on e̮ma pōli, miɛ lentäisin läpi pim̆miä̅ ö̅. a izze vā idge̮n. ke̮ik tuke̮htun. mikälē tuli alu, ic%ävä. suve̮ssi tulin tās kot̆tōsē̮. je̮ka suve̮ssi tulin. ńäńkonna taitā vōtta nellä vīsi e̮lin. siz e̮lin saksalaizilla pīkanna. siɛl̅ piti ke̮ik tehä. fateri ke̮ik ilata. i čihuttā. i sūr pesu pesä. i mahze̮ttī seice rublʹā kūza. sö̅tettī. i podarkat tehtī joulussi, i enipäivässi. saksad e̮ltī nī üvät peremmehed, etti miɛ näilē je̮ka talvē̮ pīkan̄ e̮lin. näillä. a je̮ka suve̮ssi lastī min̆nua kot̆tō. i kahs lassa anne̮ttī kāsa minūkā. lahsīssa mahze̮ttī vīste̮·šše̮me̮t̅ rublʹā kūssa. i millē̮ seicē rublʹā palkkā.

Paul Ariste, Vadja pajatusi, Mati, Marja Boranova, 1896; 1969

meill‿e̮ltī faternikaD. vot näväd e̮ssivat kahs boranā. mokomat suviboranaD. vot, e̮htagon̄ ke̮ik liha le̮ikottī. miɛ näilē juttē̮n. le̮ikkāgā izze, kui miltizet palat tahotta. kui miɛ tä̅n teitä mö̅ tehä, kui hukata tedʹdʹē lih̆hā. — panimma astiāsē̮. pä̅ltä katimma. ōmnīzē̮ tue̮n ve̮ttamā. bē̮ ühtä pal̆lā lih̆hā. miɛ menin e̮malē̮ peremmehellē, juttē̮n. ne̮iz ül̆lēZ. vargase̮ttu tö̅nikkodʹdʹē liha. — täm tuli kas̆sē rih̆hē. vātaʙ. ramkad on ke̮ik paikalla. uhze̮d e̮ltī čīn. — a lih̆hā bē̮. bē̮ ühtäit pal̆lā jä̅nnü. täm siz vātaʙ. miɛ levvin varkā. a täm e̮li vēnnü tüküt ke̮ik sillā al̆lā. i nī ke̮ik rä̅tö̅ pannu. haŕokka e̮li vēnnü. saimma ke̮ik čät̆tē. pezimmä ke̮ik.

Paul Ariste, Vadja pajatusi, Mati, Marja Boranova, 1896; 1970

meill‿e̮li ühs vana tütterikko. i tämä e̮li vähäkke̮izē̮ pōlhullu. i ain tahte̮ mehelē. siz naize̮d narrittī. vāta, kase arsentʹje sin̆nua ain vahiʙ. — vot, siz ne̮is arsentʹje naisī. vot, mentī nōrikē̮kā e̮m̆mākā vezilē. a kase hullu tütterikko vahip sūr čivi čäezä. piɛb antā nōrike̮lle̮ päh̆hē, mih̆hē tätä arsentʹje eb ve̮ttannu mehelē. seizoʙ, čäsi persē takan̄, sellä̅ takan̄. čivi čäezä. sīz mēp ko čellē nīttämä, sis pāp perennaizē̮ povoinikā päh̆hä̅. siz vāttās čen̆nēkā kase nōrik̅ nītäʙ. ni tahte̮ ke̮v̆vī mehelē.

Paul Ariste, Vadja pajatusi, Mati, Marja Boranova, 1896; 1971

miä suv̆vān aina čäitä. ēll‿e̮li, ku le̮pe̮tat čäita jūvva, nī piti kuppi alassui panna. nī jue̮llaZ: näütä perze kupilta. a muite̮z ain ne̮isaz valamā. meil̅ ädʹdʹä pajatti. ēstä̅ ved mentī rattail̅ veimarīssā. vot tultī čaine̮isē̮. ne̮istī čäitä jōmā. ühs naizikko e̮li nädʹdʹēkā. i tämä ep tä̅tännü, etti piäp kuppi čä̅ntä̅ alassui. tämä juttē̮ʙ: miɛ enäp en taho. — tällē aina vallāZ. täm nī kaugā jei, äp̆piä e̮li mennä vällä̅ lavvā tak̆kā. nī kusi lavvā al̆lā. kussa et ke̮rjā kuh̆ he̮iD. ēllä kringeledʹdʹēkā jōtī. jōtī ädʹdʹäd nī, etti parrad jär̆rä̅väD.

Paul Ariste, Vadja pajatusi, Mati, Marja Boranova, 1896; 1972

ühs e̮li mēz mokoma konehikka. tuli ühtē tal̆lō ōmnīZ. ahjo lämpiäʙ. a perennaissa bē̮ koton̄. ahjo lämpiäb, a izze mēp te̮isē̮ tal̆lō. täm tuli, vātap, čet̆täid bē̮. täm pikkaraizē̮ vālʹencā lahči rokkāsē̮. perennain tuli kot̆tō, ep tä̅ mit̆täiD, etti siäl̅ valʹenca čihub rokkaZ. no vot, peremmēs tuli ēzepä̅ tö̅ssä. ahjō lavvā avaZ. tempaš čugunā ahjossa. ne̮is valamā rokkā. ve̮tti pataluzikā. i juttē̮ʙ: mitä tänän̄ perennā meni hullussi. pani nī palʹlʹō lih̆hā. čä̅nti pataluzikalla. pani lātkōsē̮. vātaʙ: lahse̮jē̮ vālʹenca. — eb ne̮iznu peremmēs sö̅mä̅. sis perennain tuli kot̆tō: mitä peremmez ebē̮· sö̅nnü? ne̮is valamā enelē rokkā, vātab. vālʹenca. järkeä arvaZ. kas sergei teči millē̮ šūtkā. kui miä nüt peremmehele juttē̮n, što rokk‿on pilattu.

Paul Ariste, Vadja pajatusi, Mati, Marja Boranova, 1896; 1973

ēstē ke̮ik̅ e̮li kumma, ku mö̅ kazvimma, mälestän. menimmä korvaizī čül̆lä̅sē lāfkā. vot. siz nāpurī tütökke̮izē̮kā menimmä. vot. tue̮p se lisapeda vassā. a meil̅ mokoma hätä: mašin tue̮b vassā. meitä talloʙ. täm min̆nua čäessä čīn. menemmä kanavā čīrēpī. to mašin talloʙ. a nüd on, miltīzī mašinō ed näe!

meill‿e̮ltī mattātī čüläzä vanat tütterikot sōmalaize̮D. no vot, näväd i juttē̮vaD: mitä tö̅ čäüttä vāttamā tʹelevizoria? vot siɛl̅ pahapōl on klazī takan̄, tʹelevizoriza. nävät pellättī vāttā.

Paul Ariste, Vadja pajatusi, Mati, Marja Boranova, 1896; 1973

miä e̮lin čerikkoza e̮m̆mākā se̮brākā. seizomma rinnā. sis se pappi luge̮ʙ: marī·ja magdalī·na. marī·ja magdalī·na. a täm min̆nua tuppāb bokkāsē̮: a pačemu· marī·ju lavre·ńtʹjevu ńe čita·jut. pani min̆nua nagramā čerikkoza. täm e̮li lavre·ńtʹjeva. tētä mö̅ tulimma. i ain nagre̮mma. vōtta e̮li nōre̮p min̆nua. a jo ležib nellä vōtta. on kōllu.

Paul Ariste, Vadja pajatusi, Mati, Marja Boranova, 1896; 1973

šūra pajatti konstī mokomā. täm̆mä̅ se̮zar e̮li natalija. a te̮in čälü e̮li vaŕo. nävät suvattī aivō kof+fia. e̮mal̅ rahal̅ e̮se̮ttī kof+fia. kahs čäl̆lüä. mehed mentī ke̮ikī meccä̅. a näväd jä̅tī kot̆tō. vot, čihutattī kof+fia. no nüd jōmma kof+fia! kofeinikka e̮li entin kot̆tīkā. a ämmä ve̮tti, lahsi sinne ope̮zē̮ käkärä̅. ope̮zē̮ käkärä e̮li jä̅ttünnü. näväd ne̮istī jōmā. mitä bē̮ makuza kofi? a hakka meni ähüppä̅lē, niku bē̮ täm̆mä̅ aźźa. jōtī čažgattā, jōtī. a ne̮istī sinne lis̆sä̅mä̅ kipetkā. vāttās, siɛll‿e̮li ope̮zē̮ käkärä. se ämmä näilē šūtkā teči. siz e̮li makuza kofi.

Paul Ariste, Vadja pajatusi, Mati, Marja Boranova, 1896; 1973

miä izze e̮lin öhsünnü meńńä vōn̄. e̮lin obahkaZ. e̮lin. kaugaz en te̮hi mennä tēssä. ain liči tētä. menin kannī. sis tagas tēlē. sīs tās tēlē. öhzün tās tēssä. no vot. menin, menin obahka obahkassa čīn. a fśoravno·, öhsüzin. i vot, nellä ke̮rtā tue̮n. siplikā pesä, sūr siplikā koto mokoma tehtü. nō, em‿pä̅s tēlē. tē mitä tahoD. jo päiv on matalikke̮ize̮lla. a mill‿on jo hät̆tä̅. bē̮ spičkoi kāsa. bē̮ mit̆tä̅. mitä nüt, ku jä̅n ö̅ssi. meccä̅sē. oi! ke̮ik̅ jumalat čüsüzin. kuh̆hē̮, kuh̆he̮ min̆nū öhzütti. noh, siz en tä̅, kui, kui miä pä̅zin tēlē. palʹlʹo tein, kok̆kā sūrē̮, kuh̆hē̮ tulin. etti siz mälestän, etti kas paikka on. siz dava·i tule̮mā. pä̅zin tēlē. kot̆tō tulin. pajatan, što vot, miɛ öhzün. kui čutʹ nī öhzün meccäzä. en mälestä. ke̮ik jumalat čüsüzin. jēsus̆sē̮ kristus̆sē̮. i baharō·dicu marī·ju. i ke̮ikkia čüsüzin. e̮limma je̮vikkāZ. a vot, menimmä kannī ke̮ikk‿arttelīkā. ja je̮vikkāZ. sīn e̮li vähä je̮vikkaita. a nävät ke̮ik jue̮llaZ: mī̮ paidʹo·m za želʹe·znuju darōgu. — a ve̮itta mennä. miɛ en mene sinne kaukāssi. miɛ jä̅n sih̆hē. i kopitan e̮m̆mā pärvak̆kā täün. i tue̮n kot̆tō. i miä menin. niku nävät sātan sinne. izze čä̅ntüzin, kussa menimmä meccä̅. dūmān: miä van̆nā jälttä̅ mēn. empä miä van̆nā jälttä̅ mennü. miä ve̮tin palʹlʹo e̮ike̮apā čät̆tē. ja je̮vikkād jo tullaz vassā. miä ve̮tin pärvak̆kā täünä. a jo tue̮vad üväd gribad vassā. padasińavikid nēD. i āb-obahkaD. jā oi! ja miɛ ve̮tin rät̆tē pä̅ssä. mätin rät̆tē täün obahkoi. ai ai! a izze en tä̅. tuli sūr e̮ja vassā. rossē̮ e̮ja. kannī pōlē̮ sä̅rēssā. no, kuh̆hē̮ miä nüt tulin? en tä̅. ai! čet̆täid bē̮. üpi-ühsi meccäZ. en tä̅, i palʹlʹo aika. tä̅n jo, üv̆vä̅ vähä on. jo mīnū dāčnikat tultī kot̆tō. tullaz, etti: bāba mańa prišlā·? — da ńetu. — što vi̮! se ven̆näissi, ku juttē̮ʙ: ńetu. ana· ńe prihadī·la. — näväd dūmāvaD, što miä ke̮rjuzin. a miä. näväD. a se juttē̮ʙ: te̮tta, etti tätä be̮llu. tämä ep tullu. menkā e̮ccimā hakkā. ku jätittä meccä̅. oi! vot. näväD. be̮llu aikā sü̅vvä. be̮llu mit̆tä̅. tās tultī sinne. kahs kilometria on sinne. siäll‿on mokoma karjā mak̆kāčči. medʹdʹē vīsiä, karjā makkāčči. tultī sinne. rä̅kāz: baba mańa-a. miä kūle̮n. ä̅li on. čenlēb on ä̅li. en sā tolkkua, što čen četä rä̅kaZ. miä vassā rä̅gan. nävät kūlivad minū ä̅lē. i vot, miä rä̅gan: jā zabludī·laś. no vot, tultī. žeńa mokom nōr pojo, ku harcip tulla sinne. ain rägattī: bāba mańa. mi̮ idʹo·m fstŕečātʹ. no idʹī·tʹe! idi·tʹe! no vot, sis ko nagre̮mma koton̄. no nagra, ku tahoD. öhsüzin da öhsüzin. kuh̆hē̮ miä men̆neisin, ku ep tultais vassā? en tä̅, kuh̆hē̮ men̆neisin. en tä̅ meccäs, kuh̆hē̮, kumpā pōlē̮ mennä.

Paul Ariste, Vadja pajatusi, Mati, Marja Boranova, 1896; 1974

meill‿e̮li mokoma. sīn e̮li osip isa·jev korvaiziZ. tämä piti vēl e̮m̆mā lāfkā. no vot. täll‿e̮li ädʹdʹä. tōže̮ hüppeläin. ain jue̮ltī, etti täm e̮li naite̮ttu. sīs täm e̮li vētü sibirīsē. vot. me̮nt me̮nissa vōtta täm e̮li siällä. sis tuli kot̆tō. nī e̮li valke̮a, niku lumi. ke̮ik̅. ke̮ik̅, ke̮ikk‿e̮li valke̮a. hallis̄ mennü. no jue̮llas: täm te̮i palʹlʹo rah̆hā. e̮liko te̮tta se vai be̮llu. no ain jue̮llas. täm e̮li jo niku vähäkke̮izē̮ mēlelt mennü meccä̅sē. ain čärp̆peiziä, čärp̆peiziä tappe̮. akkunoissa. e̮li mokom tehtü päre. ja ain sen̆nēkā tap̆pe̮ čärp̆peiziä. jā, jā. a jue̮llas, palʹlʹo te̮i vävülē rah̆hā. ädʹdʹä. ädʹdʹä te̮i palʹlʹo rah̆hā.

se e̮li hüppeläin. täm e̮li naite̮ttu. vot, senperäs̄ täm i vētī sinne sibirī, etti mih̆hē täm e̮li naittannu en̆nē.

taitā nōre̮nna vedeb. a siältä tuli, e̮li jo halli hukko. halli. mūta ku čärp̆peiziä aje̮li vede. jā.

Paul Ariste, Vadja pajatusi, Mati, Marja Boranova, 1896; 1974

i sis ühs e̮li mokom pappi. nī. suvazi vē̮raita naisia.

jā ja·h! sinne. rānalaz e̮li lʹubovnicca. jaja·h. pāb ope̮zē̮ rakkē̮sē̮. mēp sinne. a mikäleb e̮li ope̮ze̮lla. se bāba olʹa e̮li siäl̅ prisluganna. a mitäleb e̮li ope̮ze̮ll‿etti. kui miltizes̄ paikkā piti kerttā ove̮ssa, kasta, siz eb mē paikalt. hot tapa, eb mē e̮vve̮ssa vällä̅. seizoʙ. hot lö̅ rōzgākā. hot kui, eb mē kot̆toa vällä̅. a se e̮li. papinnā e̮li e̮pe̮ttannu, etti tehkā ope̮ze̮llē̮. ope̮ne̮ eb mē vällä̅. etti mih̆hē, mih̆hē se e̮li? kuilep, kuilep piti sitä ove̮ssa. jah. nī ep pä̅s pappi sinne lʹubovnicalē̮. papinnā semperäs̄ e̮pe̮tti prislugā. no vot. pačemu· koń ńe jēdʹit? — pačemu·? — atkū·da ja znāju? prisluga juttē̮ʙ. jah, eb mē kot̆toa vällä̅, ope̮n.

Paul Ariste, Vadja pajatusi, Mati, Marja Boranova, 1896; 1974

dā on. on, on. neitä ved eb antta tappā. eb anta. on. mitä palʹlʹo tehäz uronā. omenoi kaivāZ, vot. meńńä vōn̄ mil̅. kahčümmet̅ ühs vak̆kō kaivattī. vot. ühez ö̅zä. taitā sūr pere e̮li. vot. ke̮ikk‿on čünnettü. nī on üv̆vī pantu. ke̮ik̅ nē varre̮t pantu eri. a siäll‿on čüntännü, niku akušinkāɢ mennü. nu štōŽ! menin da eittüzin. hot idge̮, hot laula. mitä tahot tē. ā omenad on vētü. jah. sāme̮i hēnokke̮ize̮d on jättännü. a sor̆re̮at keik̅ valice̮nnu. nu vot. nī. neit on je̮ka čül̆lä̅s̆sē čävväZ. je̮ka. a tappā ep sā. püsüd on ke̮ikil̅. je̮ka čüläzä. a ep te̮hi tappā.

Paul Ariste, Vadja pajatusi, Mati, Marja Boranova, 1896; 1978

vot meńńä vōn̄ ne̮istī čäümä̅, kabanaD. min̆nū omenā pä̅lē. ī mö̅ ne̮izimma čäümä̅ vahtimā. etti vetʹ kaivap ke̮ig omenad vällä̅. nī vot. a siz ühsnä pelčä̅n mennä. de̮ en ve̮i ke̮v̆vī mennä. keppi čäez, ilʹlʹakkō. tubaretka kāsa. mēn sinnessā. sis tue̮n, issūn, kep̆pīkā. nē̮n vahtimā. vot, vähänaikā isun. jo tullas kahè̮čezzè. ne̮issāze̮, ku tullaZ. üpältä̅z. ühs ēs, tēin tak̆kā. ai! miä ne̮izin rä̅kamā. sis siäl e̮li kehno panke̮. panke̮a ku miä kep̆pīkā radʹdʹon ja ep hōli. tue̮be̮, tue̮be̮, tue̮be̮. taitā sü̅vvä tahtoaZ. ai no vot! miä siz rä̅gan ver̆rā, sitä dačniccā min̆nū. vera! idʹi skaŕe·i! no vot. a mitä vera tēʙ, ja? sis tāz ne̮izin radʹdʹomā panke̮a. siz eittü. vai eväd nävät kūllūt ku miä radʹdʹon. vai mitä. nī e̮ltī dūmaza etti siält ku tullas sis tuččināZ üppä̅ʙ. miä ēstē dumazin, koir. siz vātan. ebē̮· koira. a kane ovatči kabanaD. kahs tükküä. vot kannī me̮nt e̮htgoa. sis kannī kūlivad medʹdʹē nōrizo što mari täti čäüv‿vahtimas sinne. no vot. sis tultī nēt pojoD. sis tōtī neit sūrī rattaita. jah. pantī, tehtī sūr pe̮lo mokoma. i sis haise̮va. se rezina pe̮le̮ʙ. haise̮va mokoma. sis hülkäzivät čävvä. eväd enäp. eb ne̮istu čävvä. ato kaivās ke̮ig omenaD. tänävōn̄ en te̮htinnu isuttā. panin sinne kleiverī. nät čülvin kleiverī jah. etti mitä. kabanā varte̮ isutad omenaD.

Paul Ariste, Vadja pajatusi, Mati, Marja Boranova, 1896; 1976

en nähnü.

en tä̅. näčiko čennīd. a vot, ühs ke̮rta. mö̅ menimmä sāttamā ove̮ssa. jah. minū se̮brākā ovēssā. isä kus̄lep tuli. mö̅hä̅. vot, pä̅ssi ope̮ze̮ vällä̅ rakkē̮ssa. jutte̮li: mēttä, sātatta dabunīsē̮. — mēmmä, sātamma. — miä tütrikke̮izē̮, nāpurī kuccuzin, etti mētko siä minūkā dabunīsē̮? — mēn! vot mēmmä. taki vēmmä ove̮ssa. selčämī isumma. nī vēmmä. vēmmä dabunī. lazze̮mma dabunīsē̮. panin kammiccāsē̮ i ke̮ik. tue̮mma takaZ. jah. rinnā. pähc%ämpūd mokomaD. sūre̮t pē̮sāD. pähčämpūd jā. i siältä, e̮ike̮assa pōle̮ssa, kur̆re̮ā pōlē̮sē̮, a üli tē üppi, üli tē. ke̮rke̮a, ke̮rke̮a. valke̮at se̮vat üllī. vot kannī. plakutap čämmäliä. ai! kui mö̅ eittüzimmä. emmä tä̅, kui miä valʹlʹād viskazin vällä̅ čäes̄. emma te̮hi rä̅ka. emmä te̮hi itke̮a. nīmi·t̆täiD. vātamma, vātamma te̮inte̮izē̮ pä̅lē. sis ku panimma menemä̅ kot̆tō pōle̮. tētä mö̅tä. jue̮ltī: se pahapōl teitä eitütti. ja. lähzittä pah̆hā tunnīsē̮. no vot. pah̆hā tunnīsē̮. a e̮li pojo, kumpa e̮li eicceZ.

Paul Ariste, Vadja pajatusi, Mati, Marja Boranova, 1896; 1978

meill‿e̮li ühs fakt. vot, ke̮rve̮ttuiz e̮li mokoma, merkku e̮li. täll‿ e̮li ühs poika, ainago poika. odʹdʹe̮ttī niku ūtta mun̆nā sitä poikā. a vot, poika kē̮z kazvi sūre̮ssi. meni petterīsē. ke̮ig e̮ltī pojot čüläz, a täm tahto petterī mennä. siäl̅ kuilep ke̮m vōtta e̮li, petteriZ. siält nī što, ebe̮·llu neitä alume̮isia kāccoi. ebe̮·llu postońikkoja alla. ühet stanad ī nēd ratke̮nnūD. pasa·cke̮i. a mih̆hē be̮ltu nēt varsījē̮kā sāppagaD, a e̮ltī nēd batʹinkaD jalgaZ. a siz jue̮ltī, nät petterī pasa·cke̮i. ep sānnu sāppagoi jalkā enelē... vot, sis ku täm tuli petteris̄ kot̆tō. ep te̮hi kottō tulla, i izälē. a meni saunā. saunā! eläp tänän̄. a ved vacca. sü̅vvä tahoD. ai! emä meni kaivolē̮. juttē̮ʙ: niku minū ondre! niku minū ondre! a tolʹko ratke̮nnūt se̮vad. ep taho tunte̮a. ī tāz meni saunāsē̮. emä tuli kot̆to i pajatab izälē: nū vot, miä näin vai millē̮ näüttäüz jo silmīZ, vai mitä. mē siä saunāsē̮, juttè̮ʙ. niku juttè̮b, medʹdʹē ondre. isä mēʙ. ondre onči. ondre on tullu. pasa·cke̮in̄. ep te̮hi näüttä̅ izälē silmiä. jā. no izälē žāli, da emälē. lahs. e̮ma lahs. a lahs tuli nī, be̮llu mit̆täit sānnu. mitä e̮li se̮vad i nēt ke̮ig ratkannu, tuli kot̆tō.

Paul Ariste, Vadja pajatusi, Mati, Marja Boranova, 1896; 1978

ā ēllä vot, e̮liko sē šūtka vai te̮tta e̮li. vot kē̮z ne̮istī antamā māta. pā, pā. noh! eńdʹē pä̅lē. je̮ka eńdʹē pä̅lē. a vot meill‿e̮li mokoma mēZ. serge. žādne̮i. māta suvazi, etti palʹlʹo e̮l̆le̮is māta. ā izze ev‿ve̮innu tehä tö̅tä. se mā pä̅lē. mā tahop čäs̆siä. nū vot. ī vot. ain jue̮ltī‿ttī, täm e̮li nī žādne̮i, etti. vēl, vēl tälle. lā vēl ühs keppi mitataZ. ain johsi, johsi, johsi de̮, lanke̮z de̮ kōli. i vott‿i tällē i mā. sai mā. sai māta enelē. jaja·h. nī. on e̮lluko te̮tta vai se šūtka. mikä kase on? nū vot. a täll‿e̮li sūr pere. kahe̮sā enčeä lahsai e̮li. da naizē̮kā kah̆hē̮. jeśli duš, na dʹeśät duš, mitä sāb māta. jā jā. a čen lēb māta tečemä̅? jah, naine̮ e̮li uči·tʹelʹńica, a täm ühsnä̅ ain pīppua pe̮le̮tti siäl̅. dušinkaz issu. mēz jah. ai vot. ain nagre̮ttī, ku ne̮istī māta jakamā. täm vot ne̮istī mittāmā. tällē keppi. vēl keppi. čümmē enčeä. täm tak̆kā kepis̄ ain i meni. lanke̮z mālē̮. juttè̮ʙ: sillè̮ mā i ke̮iɢ. siäll‿i kōli. nu vot. ep hōlinnu māta. ep hōlinnu māta nī mannua.


Last modified: May 31 2003