Vepsian (1) (Literary Language)

KUT MAŠA ELI KEZAL KÜLÄS

Maša eli kaiken kezan küläs, Šondjalas. Sigä eläba hänen baboi i dedoi. Nece külä om Ojatʹjogen randal. Maša lujas armastab ičeze dedad i babad. Hö oma hüväd sebranikad. A kut navedib Maša kundelta baboin sarnoid i starinoid! Baboi saneleb Mašale, mitte oli ende elo, kut hö ende vändiba, konz völ lapsen oliba, midä pidaba päl, kut käveliba mecha i äi tošt. Tämbei lugendurokal opendai pakiči, miše Maša sanuiži kaikile lapsile erasid baboin starinoid. Maša hökkähti.

(s. 5)

MIDÄ ENDE PÄLE PANDIHE

— Baboi, konz sinä penikaine olid, ka midä panid päle? Miččed čomitesed siloi oliba?

— Minä kaikid enamban navedin sarafonan. Nece oli mugoine soba kuti jupk, no läncidenke. Läncäd oliba ombeltud tagana jupkaha i sidʹ pandud ristati selʹgas. A rindal oliba mugoižed čomad sauptused; raudaižed, hobedaižed. Erased sauptused oliba kehkerad, a erased käbuižidenke. Oliba i kuti palʹmikod. Saupkiš oliba völ mugoižed ripked, sorzaižiden, heboižiden, kelloižiden pojavad.

— Baboi, pidit-ik tö nabornikoid-ki?

— Ka čomad nabornikad oliba. Hö oliba tehtud stʹoklaspäi i kivespäi. Nabornikas oliba erižed bulʹuižed: kuti bučuižed, jonoižidenke, kehkerad i pitʹkahkod. Nabornikad oliba jonoikahad: sinižed, pakuižed, vihandad, mustdad, rusttad jonod. Minai om üksʹ nabornik, völ minun mamalpäi om jänu. Olgha se lahjaks sinei. Sinä-ki kaiče händast. Konz linneb sinai tütar, sinä-ki void lahjoita hänelle.

— Kacu, naku minai völ veičeine-ki om i hodr. Kaikuččel naičel oli veič hodras, vöhö pandud. Sädo neičel oli čoma. Konz neižne astub, ka kaik nene ripked, kelloižed heläidaba. Meiden babad saneliba, miše nece heläiduz kaiken pahan kükseb neičespäi, a mecas ni üksʹ mecžvat ei tule vastha.

(s. 8-9)

KODIŠ EHTAL

— Voi, babam, minä olen lujas väzunu.

— No, nügüdʹ, vunukaine, mö olem jo kodiš. Kacu, äjak marjoid mö sinunke olem kera mö sinunke olem keradanuded. Nügüdʹ söm ehtlongin, i sina void mända magadamha,

— Ka, magadamha. No sinä völ tedme asttes toivotid ehtal sanuda sarnan.

— Muštan minä, muštan. Nu mäne, peze käded, söškandem. Vedʹ vaihil ni-ken ei söta. A sidʹ jo mina sanun sinei sarnan-ki.

(s. 9-10)

Nina Zaiceva, Maria Mullonen IČEMOI LUGEMIŠT. Vepsän kelen lugendkirj 3.-4. klassale. Petroskoi »Karjala», 1994.
Нина Григорьевна Зайцева, Мария Ивановна Муллонен, Книга для чтения на вепсском языке. Петрозаводск: Карелия, 1994. 128 с. Тираж 5000.
ISBN 5-7545-0658-9
Учбник утвержден Министерством народного образования Республики Карелия. Издание осуществлено при поддержке финляндского Общества М. А. Кастрена.
Last modified: 2003/05/31